Hyteairo päätöstilaisuudessa äänestettiin jatkotoimenpiteistä. Tutustu äänestyksen tuloksiin jutun lopussa

Seminaarit takana, työ alkamassa

Robotiikka hyvinvoinnin mahdollistajana- seminaarisarja. Rohkeudesta tai kunnianhimon puutteesta seminaarisarjan järjestäjiä ei voi syyttää: tavoitteet asetettiin jo otsikossa korkealle.  Hyvin onnistuttiinkin, sillä seminaarien keskustelut avasivatkin näkökulmia ja antoivat ajattelemisen aihetta. Pureuduimme robotiikan, tekoälyn ja terveysteknologian haasteisiin ja mahdollisuuksiin monelta kantilta.

Tiedämme kuitenkin, ettei maailma seminaareilla valmistu. Ratkaisujen tarve näkyy kirkkaana kuuluisalle sokealle Reetallekin. Yhtä selvää on, ettei mikään taikurisauvan heilautus tuo ratkaisua. Edessä on iso urakka ja paljon työtä.

Nyt pitääkin kysyä miten seminaarien sana muuttuu nopeasti lihaksi, vaikuttaviksi toimenpiteiksi?

Julkinen sote-sektori painii yhtä aikaa monien ongelmien kanssa. Talousarvioiden riittämättömyys, epätietoisuutta tarjoava ja rakenteet mullistava sote-uudistus, työuupumuksen partaalla työskentelevä henkilöstö, jatkuvat uudistukset ja kehitysideat, joita sektorille työntävät teknologiayritykset ja luottamushenkilöt usein vaativat.

En ihmettele ollenkaan, jos uudistuskyky ja/tai -halu ovat kateissa.

Samaan aikaan teknologiayritykset käyvät omia eloonjäämistaisteluitaan. Vaikka tulevaisuus tarjoaa isoja mahdollisuuksia, moni loistava idea, tuote tai palvelu kompastuu terveysteknologian syvään, lähinnä Grand Canyonia muistuttavaan valtavaan kuolemanlaaksoon. Konkurssi on menestystä todennäköisempi tulevaisuus aloittavalle teknologiayritykselle.

Erinomaisillekin innovaatioille tuttu ongelma on rahoituksen puuttuminen liikevaihdon kasvaessa kuluja paljon hitaammin. Haasteen kulmakerrointa kasvattaa myös se, että aidoilla innovaatioilla ei ole kysyntää vaan se on luotava alusta alkaen tietoisuutta kasvattamalla. Tuskainen, hidas tie!

Toisaalta terveysteknologiaa viedään jo nyt noin kolmella miljardilla eurolla vuosittain ja alan odotetaan kasvavan suureen merkitykseen ja menestykseen.

Yhdistettäessä terveysteknologian ostajien jo valmiiksi täynnä olevat kädet ja palveluntarjoajien eli terveysteknologiayritysten usein olematon kyky odottaa, tuhotaan paljon hyviä mahdollisuuksia kestävyysvajeen ratkaisemiseen.

Mutta kuka tälle lähes luonnonlain kaltaiselle tilanteelle voi tehdä jotain? Mitä sille pitäisi tehdä?

Ratkaisun avaimet kerrotaan jo päiväkodissa, sillä lapsetkin tietävät kertoa, että elefantti syödään osissa pieninä palasina. Terveysteknologian käyttöönoton elefantti on myös pilkottava pieniksi, toteuttamiskelpoisiksi osiksi ja syötävä pala kerrallaan.

Oleellista on, että nyt ryhdytään paloittelupuuhiin ihan tosissaan. Eikä vain mietitä rakenteita.

Hyväksi alkupalaksi urakassa suosittelen Norjassa käytössä olevaa mallia. Siellä Helsedirektoratet-viranomainen arvioi markkinoille tulevan terveysteknologian ja antaa kunnille suosituksia sen käyttöönotosta. Näin jokaisen kunnan ei itse tarvitse arvioida teknologian soveltuvuutta, tarjoamia etuja tai luotettavuutta.

Helsedirektoratet-malli nopeuttaisi terveysteknologian käyttöönottoa. Se lyhentäisi teknologiayritysten kuolemanlaaksoa ja antaisi mahdollisuuden kehittää uutta teknologiaa, esimerkiksi robotteja. Paljon oleellisempaa kuitenkin on nopean käyttöönoton tuomat edut yhteiskunnalle ja meille kansalaisille.

Jaksaisimme silloin paremmin, sekä Suomi että suomalaiset.

-Leena Manner, Evondos Oy

 

Tilaisuuden kuluessa kävijät pääsivät äänestämään strategiatyön kohtia. Tässä äänestyksen lopputulos.

Share
Uncategorized