Lääkeannostelurobotilla selviä vaikutuksia hoidon laatuun ja kustannuksiin

Suomessa yli puolet hoidossa tapahtuvista virheistä on lääkitysvirheitä. Evondos-palvelussa lääkeannostelurobotti ohjaa kotihoidon asiakkaan ottamaan lääkkeen aina oikeaan aikaan ja oikeana annoksena. Palvelu parantaa lääketurvallisuutta ja poistaa lääkevahinkojen mahdollisuuden lähes täysin. Evondos-lääkeannostelurobotti on ollut markkinoilla vuodesta 2014 ja palvelun kautta on annosteltu 2 miljoonaa lääkeannosta. Palvelua käyttävillä kotihoidon asiakkailla lääkehoidon hoitomyöntyvyys on yli 99,4 prosenttia.

Robotti vähentää lääkkeiden ottoa tai jakamista varten tarvittavien kotihoidon käyntien tarvetta. Palvelu myös parantaa lääkkeiden oton täsmällisyyttä, mikä on oleellista esimerkiksi Parkinsonin taudin hoidossa.

Lääkeannostelurobotin käyttöönoton myötä voidaan kotihoidon työtavat järjestää uudelleen. Kiireisten lääkkeenjakokäyntien sijaan on mahdollista vapauttaa aikaa hoitotyöhön ja asiakkaiden kohtaamiseen. Lääkeannostelurobotti helpottaa myös kotihoidon henkilön ja hoitajien työpäivän suunnittelua, kun aikakriittiset lääkkeenjakotehtävät annetaan robotin tehtäväksi.

Oulunkaaren kuntayhtymän Evondos-pilotissa vuonna 2017 keskimääräiseksi kustannushyödyksi arvioitiin noin 570 euroa/asiakas kuukaudessa eli 6 840 euroa vuodessa.

KymSoten kuntayhtymälle tehdyssä laskelmassa Evondos on laskenut Haminan pilottihankkeen ja Haminan kaupungin kotihoidon tietoja hyödyntäen laajan käyttöönoton kustannusvaikutuksiksi varovaisuusperiaatetta noudattaen. Käyttöönoton arvioitiin olevan hyvin perusteltua noin 15 % kotihoidon asiakkaista. Yksi lääkeannostelurobotti vähentäisi kotikäyntien tarvetta keskimäärin 26 käynnillä kuukaudessa. Keskimääräinen nettokustannushyöty olisi 435 euroa kuukaudessa ilman epäsuoria kustannushyötyjä. KymSoten alueella Evondos palvelun käyttöönoton kustannusvaikutus olisi noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa.

Soiten kuntayhtymän pilottiprojektissa tavoitteeksi asetettiin lääkkeenjakokäyntien merkittävä vähentäminen. Pilotin seurauksena kotihoidon 10 asiakkaan 518 käyntiä kuukaudessa muuttui 182 käynniksi eli lääkeannostelurobotin käyttöönoton myötä kotihoidon lääkkeenjakokäyntejä tarvittiin 336 vähemmän kuukaudessa.

Kotona asumista tukevan hyvinvoinnin ja terveyden tekoälyn ja robotiikan kehittäminen pilotointiympäristöissä

Kotona asumista tukevat hyteairo-teknologiat

Hyvinvoinnin ja terveyden tekoälyyn ja robotiikkaan eli ”hyteairo-teknologioihin” voidaan laskea kuuluvaksi hyvin laaja kirjo erilaisia sovelluksia. Tässä tekstissä keskitytään kotona asumista ja arjen aktiivisuutta tukeviin hyteairo teknologioihin, joiden ensisijaisia käyttäjiä ovat ikäihmiset, toimintarajoitteiset ja muuten kotona apua tarvitsevat, heidän omaisensa ja hoitoalan ammattilaiset. Kotona asuminen tarkoittaa kaikkia itsenäisen ja tuetun asumisen muotoja.

Kotona asuminen

Kotona asumista tukevia hyteairo-teknologioiden tarjontaa vaikuttaa olevan erityisesti erilaisissa elintoimintojen ja asumisen mittaus-, seuranta- ja hälytysjärjestelmissä. Puettavat teknologiat kuten turva-, paikannus- ja aktiivisuusrannekkeet tai vaikkapa älysormus, joka mittaa mm. sykettä, sykevälivaihtelua, aktiivisuutta ja kehon lämpötilaa, tukevat eri tavoin ikäihmisen omahoitoa ja itsenäistä asumista. Kotiin voidaan asentaa erilaisia arjen aktiivisuutta seuraavia järjestelmiä ovi-ja kaatumisvahdeista älypatjaan ja -lattiaan. Havaitusta poikkeustilanteesta, kuten kaatuminen, voidaan tehdä automaattisesti hälytys esimerkiksi kotihoitoon tai omaisille. Tekoälyn rooli korostuu, kun seurantasovellusten pitkäaikaisesta käytöstä kertyy runsaasti dataa: algoritmit voivat tunnistaa datasta ennusmerkkejä, jotka viittaavat terveyden huononemiseen tai kaatumisriskin kasvamiseen jo ennen itse kaatumista. Tekoälyn avulla tieto tästä saadaan hoitohenkilökunnalle tai omaiselle ajoissa.

Fyysinen robotiikka

Fyysistä robotiikkaa eli fyysisesti avustavia laitteita on toistaiseksi tarjolla huomattavasti seuranta- ja hälytyssovelluksia vähemmän. Lääkejakeluautomaatti muistuttaa lääkkeenotosta, tarjoilee lääkkeen aina oikeaan aikaan ja antaa tiedon hoitajalle, jos lääkettä ei otetakaan. Omaehtoista liikkumista voidaan tukea ns. älyrollaattoreilla. Robottirollaattori LEA on monipuolinen sekä fyysisesti liikkumista avustava että sosiaalista yhteydenpitoa tukeva kävelytuki, tosin sitä myydään toistaiseksi vain Alankomaissa. VTT:n ja Ortonin kehittämä älyrollaattori seuraa liikkumista ja analysoi tietoa hoitopäätösten tueksi. Robotiikkaa hyödynnetään myös fyysisessä kuntoutuksessa: sekä kiinteitä että puettavia kuntoutusrobotteja on käytettävissä kuntoutuspalveluita tarjoavissa organisaatioissa. Kotiin niitä ei vielä saada. Puettavia ulkoisia tukirankoja (”eksoskeletoneja”) on alettu Suomessakin kokeilla kiinteistönhoitotöissä. Hoitajien työhön robottitukirangat ovat vielä liian kömpelöitä ja raskaita. Yksinkertaisemmat, sähköttömät ”voimaliivit” voivat tukea ergonomisia työasentoja.

Logistiikkarobotit

Logistiikkarobotit ovat jo melko kehittyneitä ja niitä on käytössä teollisuuden lisäksi sairaaloissa. VTT on kokeillut kuljetusrobottia myös hoivakodin hoitohenkilökunnan apuna ruokien ja tarvikkeiden kuljettamisessa. Markkinoilla on myös yksinkertainen ”kauppakassirobotti”, joka seuraa käyttäjää itsenäisesti pienen matkan päässä. Suomen talvioloissa toimivia pieniä ulkokuljetusrobotteja ei taida vielä olla, vaikka maailmalla niitä jo käytetäänkin. Autonominen liikenne voi jossain vaiheessa kuitenkin helpottaa esimerkiksi ruokapalvelujen järjestämistä koteihin ja helpottaa myös ikäihmisten pääsyä liikkeelle kodeistaan.

Sosiaaliset robotit

Oma erityisluokkansa on mk. sosiaaliset robotit, jotka viihdyttävät, juttelevat tai mahdollistavat vuorovaikutuksen ihmisten välillä. Pieniä keskustelu- ja viihderobotteja on käytössä joissakin hoivakodeissa virkistyskäytössä, samoin kuin terapiaeläinrobotteja, joita on kehitetty erityisesti muistisairaille. Sosiaaliset robotit tavoittelevat luonnollista vuorovaikutusta ihmisen kanssa mm. puheen avulla: englanninkielinen keskusteleva tekoäly toimii jo melko hyvin ja vaikka suomenkieliset ”chatbotit” ovat vielä melko yksinkertaisia, yhä paremmin myös vapaasti puhuttua suomea tunnistavia sovelluksia on lupa odottaa lähivuosina. Lasketaan tähän luokkaan mukaan myös etäyhteysrobotit: videoyhteyden kautta tarjottava etäkotihoito ja lääkärin etäkonsultaatiot alkavat olla jo melko vakiintunut palvelumuoto ainakin Helsingin seudulla, mutta etäyhteysrobotti mahdollistaa myös etäkäyttäjän omaehtoisen liikkumisen robotin avulla tilassa. VTT on kokeillut etäohjattavaa etäyhteysrobottia hoivakodin asukkaiden ja heidän omaistensa välisessä yhteydenpidoissa. Sosiaaliset robotit kiinnostavat ihmisiä ja mediaa mutta markkinoilla ei ole vielä vakuuttavia sovelluksia kotona asumisen tukemiseen.

Tekoäly

Tekoälyn ja robotiikan sovellukset voivat käytössä tuottaa valtavasti dataa ihmisten käyttäytymisestä, terveydestä ja palvelujen sujuvuudesta ja tuottavuudesta. Tekoälyalgoritmein dataa voidaan yhdistellä ja analysoida ja näin tuottaa uudenlaista tietoa omahoidon ja hoitopäätösten tueksi.

Hyteairo-teknologioiden yhteiskehittäminen ja kokeilut

Hyteairo-teknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto vaatii monen toimijan yhteistyötä: sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintamallit ja verkostot ovat monimutkaisia, toimijoita on paljon, teknologiaosaaminen voi olla heikkoa, ikäihmisten tarpeita ja toiveita teknologian suhteen ei aina tunneta hyvin ja teknologioiden käyttötarkoitus ja eettisyys voi epäilyttää loppukäyttäjiä kuten kansalaisia ja hoitoalan ammattilaisia. Siksi teknologioita kannattaa ehdottomasti kehittää yhdessä eri toimijoiden kanssa ja myös kokeilla aidoissa palveluympäristöissä oikeiden käyttäjien kanssa. Tähän tarpeeseen on tarjolla yhteiskehittämis- ja kokeilutoimintaa eli nk. pilotointiympäristöjä eri puolilla Suomea.

Todennäköisesti Suomen kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut ja myös VTT tarjoavat yhteiskehittämisen tai Living Lab -palveluja teknologiakehittäjille, mutta tässä yhteydessä pilotointiympäristöllä tarkoitetaan suhteellisen pysyväluonteista toimijoiden verkostoa, jonka koordinointi on suhteellisen vakiintunutta tai ainakin sellaiseksi aiottua ja kokeiluja voidaan tehdä oikeissa kotiympäristöissä, palveluasumisessa tai yksityiskodeissa oikeiden käyttäjien kanssa.

Pilotointiympäristöistä nimettäköön seuraavat:

  • Oulun WelfareLab on kehittänyt toimintaansa kymmenen vuotta ja tuotteistanut ja ilmeisesti ainoana tähän mennessä myös hinnoitellut yhteiskehittämispalvelunsa yrityksille. WelfareLab on myös yksi niistä harvoista paikoista, joissa on ollut kansainvälistä pilotointiyhteistyötä (EU, Japani).
  • Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriin kuuluva sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on suuntaamassa yhteiskehittämis- ja pilotointitoimintaansa kotona asumisen tukemiseen. Elinvoimaa älykkäällä sotella (ELSA) -hankkeessa rakennetaan Etelä-Karjalaan sote-yhteiskehittämisen innovaatio- ja testausympäristö, joka mahdollistaa sote-palvelujen ja erityisesti kotona asumista tukevien ratkaisujen kokeiluja maakunnan laajuisesti.
  • Forum Virium Helsinki on Helsingin kaupungin Living Lab, jossa koordinoidaan ja toteutetaan pilotteja Helsingin kaupungin strategiaa noudattaen. Pysyväksi innovaatio- ja kokeilualustaksi Helsinki kehittää Kalasatamaa. Kalasatama Wellbeing -kokeiluohjelmassa on kehitetty uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja urbaaniin hyvinvointiin yhdessä kaupunkilaisten ja Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksen sekä yrityskumppaneiden kanssa.
  • Metropolian uudelle kampusalueelle Myllypuroon on suunnitteilla palveluasumisen digitalisaation pilotointiympäristö, jossa eri toimijat voivat testata ja pilotoida omia ratkaisujaan ja niiden toimintaa osana palveluasumisen ja mielekkään kotona asumisen ympäristöä. HIPPA-hankkeessa Metropolia kehittää älykästä palveluasumista ja tukea tarvitsevien ihmisten kotona asumista 6Aika-kaupungeissa.
  • Satakunta Living Labs. Prizztech-elinkeinoyhtiö koordinoi pilotointitoimintaa Satakunnan seudulla. HYVÄKSI – Hyvinvointiteknologian innovaatioverkosto -hankkeessa kokeiltiin kotona asumisen robotiikkaa ja tekoälyratkaisuja 13 sote-alan organisaatiossa yli 700 käyttäjän kanssa.

Vahvimmat kodin hyteairo-pilotointiympäristöt näyttävät olevan kiinnittyneitä yhteistyöhön paikallisten sairaanhoitopiirien (ja niiden sairaaloiden Testbed-toiminnan) ja yliopistojen kanssa, kuten erityisesti Oulun WelfareLab, Eksote ja KuopioHealth/Kuopio Living Lab. Näiden etuna on kytkeytyminen kaupungin tai maakunnan ikäihmisten palveluihin. On kuitenkin myös runsaasti pilotointitoimintaa, jota koordinoi paikallinen ammattikorkeakoulu tai yliopisto ja jota toteutetaan projektitarpeen mukaan.

Yhteiskehittämisen ja pilotoinnin hyödyt hyteairo-teknologian ja -palveluiden tuotekehityksessä ja käytännön toimivuuden testaamisessa ovat selvät. Pilotointiympäristöjä kannattaa kuitenkin kehittää edelleen järjestelmällisesti sekä palvelujen laadun ja löydettävyyden parantamiseksi. Esimerkiksi pilotointitiedon ja -kokemusten jakamista tai pilotointiympäristöjen muuta yhteistyötä ei vielä juuri ole. Kehittyvät pilotointiympäristöt tarvitsevat tukea yhteiskehittämisverkoston (esim. aidot pilotointikohteet) luomiseen tai vahvistamiseen, palveluiden konseptointiin ja tuotteistamiseen, erikoistumiseen, kansainvälistymiseen sekä keskinäiseen tiedon- ja kokemusten vaihtoon. Teknologiaa kehittävät yritykset tarvitsevat tietoa ja helpon väylän sopivaan pilotointiympäristöön. Sikäli kun kunnissa tai kuntayhtymissä tarvitaan tukea osaamisen kehittämiseen hyteairo-teknologioiden hankinnoissa, käyttöönotossa tai strategian luomisessa, pilotointiympäristöt voisivat tarjota myös tätä lähialueellaan. Mahdollisesti pilotointiympäristöt voisivat tarjota yrityksille tukea niiden keskinäisessä yhteistyössä useampia teknologioita yhdistävien palvelukonseptien luomiseksi.

Kansainvälinen yhteistyö ja ulkomaiset asiakkaat ovat korkeatasoisille pilotointiympäristöille mahdollisuus, jota ei ole vielä juuri hyödynnetty. Pilotointiympäristöjen yhteinen viestintä- ja markkinointialusta palvelisi sekä kotimaisia että kansainvälisiä asiakkaita. Pilotointiympäristöjen kehittymistä ja yhteistyötä voisi parhaiten tukea kansallinen, ympäristöihin sitoutumaton koordinaattori, joka toimisi solmukohtana pilotointiympäristöjen, teknologiayritysten ja kansainvälisten yhteistyötahojen välillä.

-Marketta Niemelä, VTT