Tutustumismatka Ouluun

Tässä matkaraportti tekemästäni Oulun roboreissusta.

Matkan tavoitteena oli kaksi asiaa: tutustua ja verkostoitua Oulun robotiikkaympäristöön sekä puhua ABB:n tulevaisuuden tehdas seminaarissa.

Vaikka Tulevaisuuden tehdas seminaari oli tiistaina 15.3, niin päätin mennä Ouluun jo edeltävänä perjantaina. Osittain halusin varata tarpeeksi aikaa tutustuakseni paikallisiin toimijoihin, osittain halusin myös viettää aikaa ystävieni kanssa joita en ollut tavannut sen jälkeen kun he muuttivat Ouluun.

Tämä oli ensimmäinen käynti Oulussa, kun minulla oli enemmänkin aikaa kuin vain nopea pisto johonkin tapahtumaan tai työtehtävän suorittamiseen. Ennakkoon olin jo käsittänyt Oulun olevan leppoisa kaupunki jossa teknologiakehitys on ollut vahva osaamisalue.

probot

Perjantai aamuna olin Oulun lentokentällä jo aamukahdeksan aikoihin. Olimme jo aiemmin sopineet Probotin (http://www.probot.fi/) Matin kanssa, että hän tulee hakemaan minut kentältä. Tämä oli minulle suuri kohteliaisuus, joka vahvisti jo entuudestaan hyvää mielikuvaa Oululaisista.

Probotin porukan kanssa vietimme suuren osan perjantaista. Matti esitteli minulle heidän tulevat toimitilansa, jotka olivat vielä kesken. Samalla kävimme katsomassa heidän edellisiä toimitiloja jossa oli myös heidän robottejaan. Tässä kohtaa viimeistään ymmärsin, että Suomessa todellakin on robotiikka innovaatioita ja suomalaisia keksintöjä myös robotiikan saralla.

Probotin omat älykkään koneet olivat erittäin mielenkiintoisia. Näytillä muuton keskellä oli heidän modulaarinen robottinsa, joka on varsin monikäyttöinen ja lisäksi vielä kehityksessä oleva robotti, jota en saanut ainakaan kuvata. Odotan kuitenkin innolla, milloin he pystyvät siitä enemmän kertomaan.

Päivän aikana kun kiersimme Oulua ja söimme lounasta, ehdimme keskustella paljon. Matilta sain kattavan avauksen mitä Oulussa on kehitteillä kaavoituksen ja rakentamisen suhteen. Samalla myös kertausta Oulun tämän hetkisestä työllisyystilanteesta ja taloudellisesta tilanteesta. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Oulun suunnitelmissa on kasvaa hyvää tahtia isommaksi kaupungiksi. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat.

Samalla keskustelimme myös robotiikan edistämisestä. Olimme yhtä mieltä, että suomalaista robotiikka osaamista pitäisi pystyä nostamaan paremmin esille. Airo Island ei tehtävän suorittajana täysin nuhteettomasti päässyt. Helsinki keskeisyys oli havaittavissa ja toiminnan mobilisointi oli hiukan tökkinyt. Kuitenkin kiitosta Airo sai myös ekosysteemin rakentamisesta ja toimijoiden yhdistämisestä. Konkreettisena toiveena ja ideana tuli ulkomaan matka konferenssiin jossa suomalaisia robotti-innovaatioita voi nostaa esille. Airo voisi tämän hyvin toteuttaa.

Viikonloppu Oulussa meni hyvin mukavasti. Ehdin tutustua paikallisiin ruokavaihtoehtoihin, yöelämään sekä arkkitehtuuriin. Tässä vaiheessa voinkin esittää erityis kiitokset isännilleni Ossille ja Eijalle jotka saivat oloni tuntumaan erittäin kotoisaksi heidän luonaan.

Maanantaina tapasin iltapäivällä Tapio Heikkilää VTT:ltä. Meillä ei ollut kauheasti aikaa, sillä molemmilla oli seuraavat tapaamiset jo tiedossa. Kuitenkin ehdimme päivittää tilannetta Airon edistykseen sekä VTT Oulun robotiikka kehitykseen liittyen. VTT:llä on viime aikoina ollut paljon esillä cobot- sekä piensarjatuotantoon liittyvää tutkimusta. Pääsin itsekkin kokeilemaan yhtä teollisuus cobottia, jonka VTT oli kehittänyt. Tämä oli hurja kokemus, sillä en ole ennen päässyt teollisuusrobottia kädestä pitäen ohjeistamaan. VTT:llä oli myös paljon tutkimusta käynnissä koneen tunnistus menetelmiin liittyen.

probotblogi

VTT:n jälkeen tapasin vielä Pohjois-Pohjanmaan liittoa. Mikko Väisänen ja hänen kollegansa olivat erittäin innoissaan kun pääsivät kertomaan heidän tapahtumistaan. Heillä on myös suuri mielenkiinto robotiikan kehitykselle ja yritämmekin löytää yhteisiä projekteja.

Tiistai aamuna oli ABB:n tulevaisuuden tehdas kiertueen viimeinen seminaari (http://new.abb.com/fi/abb-lyhyesti/suomessa/messut-ja-tapahtumat/tulevaisuuden-tehdas–seminaari-2015) . Tällä kertaa seminaari pidettiin Ravintola Lasaretissa. Sijainti oli erittäin hieno ja sopivasti kävelymatkan päässä ystävieni asunnolta. Viimeinen seminaari oli kerännyt ihan mukavasti kiinnostuneita paikalle ja oli kunnia saada kuulla Nokia Networksin Ilkka Hallikaisen avaavan tilaisuus kertomalla heidän näkemyksestään automaatiosta ja keinoälystä. Vahvasti toivat esille, ettei pelkällä automaatiolla saada kilpailukykyä kurottua kiinni koska sitä jo tehdään muualla. Tarvitsemme Suomessa myös nostaa esille oma osaamisemme ja keksiä älykkäitä ratkaisuja joilla voimme kilpailla muiden maiden kanssa.

Tilaisuudessa saimme myös kattavan päivityksen Janne Leinoselta ja muulta ABB:n ammattilaisilta tulevaisuuden tehtaisiin ja miten ne voivat toimia. Vahvoina elementteinä ovat koneen ja ihmisen yhteistyö, koneiden välinen kommunikaatio sekä koneturvallisuus.

Seminaarin jälkeen tapasin Oulun yliopistosta Juha Röningiä, joka on myös EuRoboticsin boardissa. Hänenkään kanssa meillä ei ollut liiemmin aikaa, mutta tarpeeksi kuitenkin jotta saimme käytyä läpi kuulumiset puolin ja toisin. Oulussa on paljon hyvää kehitteillä myös Yliopiston suunnalta. Samalla kävimme läpi tulevaa NordicBot (http://airoisland.fi/events/nordicbot/) tapahtumaamme, johon EuRoboticsilta vielä miettivät kuka heistä osallistuu tapahtumaan.

Viimeiseksi jatkoin yliopistolta tapaamaan Trussmaticia (http://www.trussmatic.fi/). Heihin olin alunperin tutustunut noin vuosi sitten, kun etsin startuppeja pitchaamaan Airo Islandin Airobot tapahtumaan (http://airoisland.fi/events/airobot/). Vuoden aikana heillä oli tapahtunut paljon kehitystä hyvään suuntaan. Tällä hetkellä heillä on yksi laite jo käytössä. Heidän ratkaisunsa taipuu niinkin pieniin sarja pituuksiin kuin yksi kerrallaan ja tuottaa noin 70.000 kattotuolia vuodessa. Oli erittäin mukava kuulla kehitysaskelten etenemistä.

Roboreissu oli varsin onnistunut ja tavoitteet täyttyivät. Tapaamiset olivat mielenkiintoisia ja matkasta jäi hyvä maku suuhun.

Share

Airo Island is a great place for robotics start-ups

Airo Island has supported start-ups for a while now. We specialize in robotics startups, unfortunately this sector of new companies is still in the very early stage of emergence in Finland.

A year ago we hosted the first AiroBot pitching event. For the event we searched through over one thousand finnish startups on the internet and through several networks. We found fourteen startups. Of these fourteen nine were ready to pitch in the event, one was from Russia.

Finland has a great and a thriving startup community with many actors, startups, accelerators and investors. Most of the startups are making applications or other software. This lacks the demanding hardware aspect that the robots require. The hardware part of robotics requires a remarkable investment in tools and materials, which increases the production costs compared to development of software.

Director Jussi Liukkonen from Reaktor said that startups need a minimum of three persons to work. The business-savvy, the person who knows the applicable area and the tech-guy. In robotics actually two tech-guys are needed, because the software and hardware parts require different kind of expertise.

Airo Island is here  to help both with the hardware and the software side of the robotics startup challenge. We can now provide workspace for start-ups and inventors. The next step is to build a workshop with tools and hardware to help the start-ups put their ideas into action and awesome products..

In Airo Island premises we have Niklas Kaarla from CNC Flake, who has kept his workshop for a few months now. Niklas is genius to make anything mechanical and can be of great help for anyone who is interested to make their own robot.

Here are a few words from Niklas about his stay with Airo island:
“I have been here at Airo now for four months and the stay has been spectacular to say the least. The open space suits well for our needs and we don’t feel like the walls are moving in, this leaves us more open to think and innovate new robotic prototypes without the stress of space. The location could not be better. The scenery is wonderful and to top it off there is a awesome waterfall right next door! During the EU Robotics Week we got to show off our stuff and many interested parties came to look at our display of inventions and prototypes. I hope I get to collaborate with many of them in the future. With some we have already started plans of collaboration.”

Here is also their latest video from a project they have been working on:

Share

Maailman suomalaisin auto

Nesteen legendaarisen pääjohtajan Uolevi Raaden kerrotaan haaveilleen hienosta tiestä, joka johtaisi Helsingistä Turkuun. Tietä pitkin Raade voisi ylpeänä esitellä vierailleen suomalaista osaamista matkalla Nesteen jalostamolle Naantaliin. Ehkä Raade olisi hiukan voinut kehaista myös omalla vaikutusvallallaan, jonka ansiosta Espoon Keilaniemeen nousi kaikkien tuntema pääkonttori, Raaden hampaanakin tunnettu, rakennus.

Raade ei elinaikanaan nähnyt moottoritietä Helsingistä Turkuun saakka, ajattelen, kun kiidän robottimersuni kanssa kohti Uuttakaupunkia. Jos Raade eläisi, niin hän varmasti jakaisi tunteeni – Suomen hienoin tie ja turvallisin. Suora ja sileä moottoritie johdattaa läpi laaksojen ja kukkuloiden. Seitsemän tunnelia, joukossa Suomen pisin, Karnaisten tunneli, muodostavat keskeisen osan turvallista ajomatkaa.

Turun moottoritie on valmis robottiautoille, mietin kun annan Mersun ajaa. Niin todellakin, annan Mersun ajaa, Turun moottoritiellä ei kuskin tarvitse tehdä muuta kuin välillä koskettaa rattia, jotta auto tietää, että mukana ollaan.

Vähän ennen Turkua suuntaan kohti Uuttakaupunkia ja autotehdasta. Jo toisen kerran pääsen vierailemaan tähän hämmästyttävään yritykseen, joka todellakin avasi silmäni robotiikan maailmaan.
robomersuratti
Uudenkaupungin autotehtaan historia on pitkä, siellä on valmistettu autoja vuodesta 1969. Monet muistavat tehtaassa valmistetut Saabit. Saabien jälkeen siellä on tehty muun muassa Porscheja ja Opeleita. Uudenkaupungin autotehdas on myös sähköautojen osaaja. Fisker Karmaa valmistettiin vuosina 2011 – 2012 ja monet kuuluisuudet, kuten Teemu Selänne, kiirehtivät hankkimaan Fiskerin itselleen.

Suomessa ei ole omaa automerkkiä sarjatuotannossa. En tiedä, mikä mahtaa olla Sisu kuorma-autojen tilanne tällä hetkellä, mutta suomalaista henkilöautoa saamme vielä odottaa.

Vuonna 2013 Uudessakaupungissa käynnistyi Mercedes-Benzin A-sarjan valmistus, jota varten autotehdas palkkasi yli 800 uutta autonrakentajaa.

Ihan helpolla ei uutta autoa valmistukseen saatu. Se vaati kovan investoinnin ja suuria uudistuksia tehtaalla. Aikaa oli vähän. Itse asiassa tilaaja Daimler oli epäileväinen, pystyykö tehdas uudistamaan tuotantonsa vaatimuksiaan vastaavaksi niin lyhyessä ajassa. Jos muistan oikein, niin aikaa oli vain 13 kuukautta.

Vielä paria kuukautta ennen valmistumista ryhmä daimlerlaisia kävi tutustumassa tilanteeseen, epäilysten varjo ei täysin hälvennyt, moni asia näytti vielä liian keskeneräiseltä.

Mutta määräaikaan mennessä kaikki oli valmista. Daimlerin johto ei voinut muuta kuin pyöritellä päätään ja onnitella – Uudenkaupungin huippuosaajat olivat onnistuneet siinä, joka näytti mahdottomalta. He eivät noudattaneet sanontaa: ”Kaikki on mahdollista, mahdoton vie vain hieman enemmän aikaa”. Uudenkaupungin autotehtaalla mahdotonkaan ei vienyt enemmän aikaa, vaan vähemmän kuin uskottiin.

Tehtaaseen hankittiin 200 uutta robottia. ”Robotisointi ei ole meille kilpailuetu, se on pakko”, toteaa Timo Karhu, tehtaan uuden tuotantosysteemin isä ja primus motor. Robotit eivät vieneet työpaikkoja, tällä hetkellä 1700 ihmistä rakentaa maailman hienoimpia autoja.

A-sarjan Mersun valmistus jatkuu vuoteen 2016. Me autotehtaan ystävät olemme vähän väliä kyselleet, onko jatkoa tulossa vai ehkä jotain uutta? Viime vierailulla tehtaan nokkela viestintäpäällikkö Mikael Mäki, kommentoi kysymykseeni: ”en voi sitä sinulle kertoa…”, johon jatkoin oma-aloitteisesti ”… sinun pitäisi ampua minut… tiedän” ja hymyilin. Jotenkin olin aavistavani Mikaelin maireasta hymystä, että kyllä niitä uutisia on tulossa.

Ja tulihan niitä! Vuonna 2017 käynnistyy GLC mallin valmistus. Miten hyvä uutinen koko Suomelle! Työt Uudessakaupungissa jatkuvat välivaiheiden kautta.

”- Sopimus GLC-mallin valmistamisesta on osoitus siitä, kuinka hyvin Valmet Automotive on onnistunut A-sarjan valmistuksessa. Olemme todistaneet Daimlerille osaamisemme, ja tuloksena on vahva luottamus kykyymme valmistaa heille jo toista menestysmallia, kertoo Valmet Automotiven toimitusjohtaja Ilpo Korhonen.”
Olen iloinen, että olen saanut ajaa Mersulla. Ei vain siksi, että se on robottiautojen edelläkävijä, vaan myös siksi, että se on maailman suomalaisin auto. Kiitos Vehon olen päässyt itsekin edelläkävijöiden joukkoon, olen jo kohta vuoden verran ajanut autolla, joka on näyttänyt mitä tulevaisuus on.

Robottiautot ovat valmiita, pian niitä nähdään teillämme ajamassa ilman ihmiskuskia ja se tekee liikenteen turvallisemmaksi meille kaikille. Robottiauto näyttää tavalliselta autolta. Kyvykkyys tulee esille ajaessa. Semirobottiautolla ajaminen on #codriving välillä autoa pitää hiukan auttaa.

Eräs tuttavani hankki kokemusteni innoittamana itselleen samanlaisen Mersun, jolla olen ajellut. Kuitenkin koko robopaketin hankkiminen olisi tullut liian kalliiksi. Juuri nuo ”robolisät” tekevät autosta kaikille liikenteessä liikkujille entistä turvallisemman. Siksi haastankin valtionvarainministeriön harkitsemaan noiden lisävarusteiden verotuskäytännön muuttamista. Jos niihin kohdistuisi pelkästään tavallinen arvonlisävero, niin emmekö varustelisi automme turvallisemmiksi?

ps: Uolevi Raadellakin on yhtymäkohta Uudenkaupungin autotehtaaseen. Öljykriisin jälkeen autoihin puuhattiin petrolikäyttöisiä moottoreita. Raade kannusti myös Uudenkaupungin tehdasta kokeiluihin. Lopulta petroliautot katosivat, ensin niihin kyllästyttiin hajun vuoksi ja lopulta päästömääräykset pistivät petrolin hyllylle ainiaaksi.

Share

Robottiviikko 2015

DSC_0112m

EU Robotics Week laajeni 31 maahan vuonna 2015. Airo Islandilla järjestetty Robottiviikko 2015 toi esille robotiikan mahdollisuudet kestävän kehityksen tehokkaana edistäjänä.

Marraskuun 29. päivä päättynyt Suomen historian kolmas robottiviikko oli menestyksekäs tapahtuma, jossa keskusteltiin robotiikan ja robotisaation nykytilasta ja tulevaisuudesta. Viikon avasi ministeri Kimmo Tiilikainen, joka tarkasteli robotiikkaa laajasti kestävän kehityksen näkökulmasta. Robottien avulla voidaan esimerkiksi luopua maatalouden kemiallisista torjunta-aineista, Tiilikainen totesi. Kestävää kehitystä käsiteltiin aiheelle omistettuna päivänä 27.11. KansanedustajaJyrki Kasvi ja ZenRobotics Oy:n toimitusjohtaja Timo Taalas toivat asiaan ajankohtaista tietoa sekä konkreettisia ratkaisuja. Maailmalla on toivoa, kun annamme robottien auttaa tärkeässä työssä.

Matti Apunen viittasi puheessaan McKinsey konsulttitoimiston selvitykseen, jossa talouden painopisteen nähtiin siirtyvän Aasiasta Eurooppaan. Suomen ja koko Euroopan tulevaista taloudellisesta noususta saamme kiittää robotteja, jotka tekevät työn yhtä edullisesti ja yhtä tehokkaasti missä päin maailmaa tahansa. Haasteemme on saada robotisaatio liikkeelle.

Anne Stenros toi puheessaan mielenkiintoisesti esille robottien muotoilun välttämättömyyden. Robotiikan design kysymykset ovat harvemmin esillä alan tapahtumissa. Jatkossa muotoilun on oltava keskiössä robotisaatiosta keskusteltaessa. Kyse ei ole pelkästään robotin ulkonäöstä tai käyttöliittymästä, vaan kokonaisesta palvelukonseptista.

Terveydenhoidon päivänä 25.11 kansanedustaja Sanna Lauslahti vaati Suomelle robotisaatiostrategiaa. Robotit tulevat yhä enemmän vanhustenhoitoon ja sairaaloihin. Tarvitaan strategista ajattelua, jotta robotisaatio SoTe –sektorilla on eettistä ja ihmisten tarpeisiin vastaavaa.

Liikenteen päivä 26.11 veti viime vuoden tapaan salin täyteen. Liikenne muuttuu palveluksi, jossa robotisaatiolla on suuri rooli.

Robostudio –keskustelut huipentuivat perjantain ohjelmaan, jossa Harry Harkimohaastoi asiantuntijoita Nina Lehtistä, Yaskawa Finland ja Timo Taalasta sekä kansanedustaja Carl Haglundia konkretisoimaan robotiikan tulevaisuutta.

DSC_0142m

Kaikki robostudiot sekä myöhemmin myös seminaarit löytyvät tallenteinawww.airoisland.fi/media

Robottiviikon näyttely vaihtui päivittäin. Uutuutena olivat demotilaisuudet, joissa esiteltiin:

  • Tiistaina 24.11: ihmisen kanssa yhteistyöhön kykenevät robotit ”CoBotit”: ABB:n YuMi sekä Rethink Robotics:n, Robokeskus Oy:n maahantuoma Baxter.
  • Keskiviikkona 25.11: hoivatyön tueksi tarkoitettu sosiaalinen robotti Zora
  • Torstaina 26.11: robottiauto, MercedesBenz

Demotilaisuudet olivat erittäin mielenkiintoisia ja antoisia. Paikalla oli useita median edustajia sekä aiheesta kiinnostunutta yleisöä.

Lisäksi robottiviikolla toteutettiin tohtori Michael Laakasuon johdolla tutkimus robotiikan etiikasta ja arvoista. Kuulimme myös Veijo Tikan järjestämän nuorten poliitikkojen paneelin sekä Ylen Kvanthoppet ohjelman kanssa yhteistyössä toteutetun ruotsinkielisen keskustelun, jonka veti toimittaja Marcus Rosenlund. Koimme myös Vantaan Luma -lukion hienot tanssi- ja musiikkiesitykset. Kiitos! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta vieraili robottiviikolla 27.11.

Robottiviikon ohjelma: http://airoisland.fi/robottiviikko/ohjelma/

Kiitos kaikille robottiviikon puhujille, yhteistyökumppaneille sekä vapaaehtoisille.  Erityiskiitokset seminaarien moderaattoreille Antti Joensuulle, Anne Ahkola-Lehtiselle, Christina Forsgårdille, Kirsi Miettiselle sekä Helena Miettiselle.

Robottiviikon kävijämäärä oli noin 2000 henkilöä. Koululaiset ja perheet jäivät tänä vuonna pois, joten viimevuotista 5000 kävijämäärää ei edes tavoiteltu. Yksi koululuokka osallistui Scratchduino työpajaan perjantaina. EU Robotics Week kasvoi edellisestä vuodesta. Kuusi uutta maata tuli mukaan, tapahtumia oli 31 maassa. Upeaa olla mukana EU:n rajat ylittävässä liikkeessä!

Robottiviikko siirtyy vuoden 2016 alusta Airo Island ry:n järjestettäväksi. On ollut hienoa saada käynnistää EU Robottiviikkoa Suomessa ja levittää tietoisuutta meitä kaikkia koskettavasta asiasta. Vielä kerran kiitos TEM:n strategiajohtajalle Antti Joensuulle, joka on ollut alusta lähtien mukana.

Robottiviikko 2016 järjestetään jälleen marraskuun lopulla. Lisätiedot Nicholas Andersson, Airo Island ry, 040-5016505 nicholas@roboticsfinland.fi

Share

Ajatuksia roboteista ja tulevaisuuden osaamisesta

Vieraskirjoittaja: Helena Miettinen

Robotiikka on yksi maailman voimakkaimmin kasvavista aloista. Sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat moninaiset, sekä taloudellisesti että kestävän kehityksenkin kannalta. Jo tänään tekevät robotit monia ennen vain ihmiselle sopivia tehtäviä. Sinänsä ajatus kuulostaa hyvältä, tarkoittaahan se parhaimmillaan ihmisille vähemmän raskaita rutiinitöitä ja enemmän aikaa miettiä ja meditoida, tuntea ja taiteilla.

Robotisaatiolla on tulevaisuudessa paljon annettavaa ihmisille ja yrityksille. Robottien avulla on esimerkiksi mahdollista valmistaa huipputason tuotteita jatkossakin Suomessa ja vieläpä edullisesti. Parhaimmillaan robotiikka lisää siis uudenlaisia työpaikkoja, turvallisuutta, viihtyisyyttä ja inhimillisyyttä. Pahimmillaan ihmismieli tuottaa niihin liittyen ennakkoluuloja, NE jyrää meidät: Porukkaa lomautetaan, tulee työttömyyttä ja joudumme altistumaan koneiden armoille.

 

Peli ei ole vielä menetetty, vaikka kiire kolkuttelee jo kantapäillä. Onhan kuitenkin niin, että toistaiseksi vielä juurikin ihmiset ohjelmoivat robotit. Me varmaan voimme siis itse päättää, millaisia koneita ohjelmoimme ja miten niitä opetamme. Aika järkevää olisikin nyt koota monen alan tehokkaita osaajia yhteen ja synnyttää keskustelua siitä, millaisia robotteja maailma tarvitsee ja miten tulevaisuuden robottien osaamista kehitetään fiksuiten.

”Robotit pystyvät jo nyt oppimaan asioita itsenäisesti. Tulevaisuudessa tekoäly on moninkertaisesti ihmistä älykkäämpi. Miten halukas se on tekemään töitä ihmisen kanssa? Vai sanooko se, että menkää te pelaamaan mölkkyä sillä aikaa, kun minä mietin asioita”, suomalaisten robottiviikkojen äiti Cristina Andersson pohtii.

Sanotaan, että henkiset kyvyt, luovuus, tunteet, taiteellisuus ja oppimiskyky tekevät ihmisestä ylivertaisen koneeseen verrattuna. Eikä ihmisaivoja ole toistaiseksi voitu täysin mallintaa. Salaisuutena on säilynyt myös oppimisen mysteeri ja se miten erilaista osaamista synnytetään tehokkaasti hyvin heterogeeniselle oppijajoukolle.

Robotit peittoavat meidät kuitenkin monessa: Ihminen on hidas oppimaan, emme ole kovinkaan tarkkoja tekemisissämme, tarvitsemme lepoa ja unta, raahaamme mukanamme paljon muistoja menneisyydestä, ylikuormitumme, stressaamme, sairastelemme, väsymme ja haluamme monesti myös laiskotella. Mutta silti meitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

”Esimerkiksi sotarobotit ja itseohjautuvat autot joutuvat toistuvasti tilanteisiin, joissa niiden on tehtävä moraalisia päätöksiä. Vasta kun ymmärrämme, millaisia robottien päätösten pitäisi olla, voimme luoda kestävät edellytykset tietohallinnan käytänteille — mielellään ennen kuin robotit puhuvat puolestamme”, toteaakognitiotieteilijäMichael Laakasuo.

Tulevaisuudessa ihmisten osaamisen kehittämisessä kannattaa panostaa luovuuteen, kekseliäisyyteen, neuvottelutaitoihin ja yhteistyökykyihin – ohjelmoinnin ja matemaattisten taitojen ohella. Kun robotit tekevät rutiinityöt, ihmisten tehtäväksi jää uuden arvon ja ajattelun luominen. Tähän huutoon voisi mielestäni tarkimmin vastata humanistit, erityisesti esimerkiksi kognitiotiede, sillä se tutkii muun muassa ihmisen ja koneen vuorovaikutusta sekä koneiden käytettävyyttä.

Koneiden kehittämisessä tarvitaan jatkossakin erilaista ymmärrystä ja nämä nohevat humanistit nyt vaan sattuvat ymmärtämään miten aivot toimivat ja miten oppimista voi luovasti ja hyvässä yhteistyössä edistää. Tiedä teistä, mutta minä ainakin haluaisin elää tulevaisuudessa yhteistyössä kittien, ahkerien, oikeamielisten ja humaanien robojen kanssa – en minkään Outolan Ollien tai Täystuho-Turbojen.

Hei, robotiikka ja innostava tulevaisuus, mikä ettei? Kelpaa ainakin minulle. Ainakin siihen pisteeseen, että voin itse valita, mitä töitäni robotti tekee ja kuinka lähelle robotit päästän? Ja toki myös haluan itse ottaa kantaa siihen, millaisia ne ovat, kilttejä vai killereitä? Ehkä haluaisin vaikuttaa tekoälyn ulkonäköseikkoihin ja siihen, miten koneet ja ihmiset jatkossa yhdessä toimivat ja oppivat. Mikäli tunnet samoin, niin ehkä juuri nyt on hyvä aika sotkeutua keskusteluun robotiikasta, etiikasta, estetiikasta ja osaamisesta. Ajatuksella ja tunteella, vieläpä.

helena

Share

Minä ja robottiauto

Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä ajoin kotia kohti Koverharista. Takana oli mielenkiintoinen kokous liittyen masuunin parannustöihin. Myös hankolaisesta jalkapallosta puhuttiin. Hyvä fiilis jäi, hienoa, että yritykset tukevat nuorten liikuntaharrastuksia. Masuunin korjauksiakin suunniteltiin hyvässä hengessä, olihan masuuni Koverharin tehtaan sydän ja keuhkot. Elämän tuli.

Oli talvi, mutta tie oli kuiva. Tietä reunustivat lumipenkat – runsasluminen talvi, sanoisi Pekka Pouta.

Minulla on ollut onni ajaa hyvillä ja edistyksellisillä autoilla. Tuona päivänä alla oli yksi kaikkien aikojen suosikeistani: uutuudenhohtoinen, kolmelitrainen, Opel Omega, jossa oli vakionopeudensäädin.

Vakionopeudensäädin oli kohdistettu kahdeksaankymppiin. Ajaa hurruttelin auringon paistaessa. Pienessä ylämäessä auto alkoi ottaa kierroksia ja hups! Siinä sitä sitten mentiin kaksi kierrosta ympäri ja päädyin lumipenkkaan. Pieni nousu olikin ollut liukas. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, sillä kolarihan siitä olisi tullut.

Nousin autosta ja katsoin vauriot. Ei paha. Puskuri roikkui jonkin verran, mutta päätin ajaa Suomenojalle ja jättää auton sinne kunnostettavaksi.

Robottimersulla ajellessa olen muistanut tuon tapahtuman, joka onneksi ajajanurani toistaiseksi (kopkop) ainoa källi. Miten mahtaisi Mercedes Benzin Intelligent Drive hoitaa vastaavan tilanteen.

Kilometrejä tulee lisää. Tässä vaiheessa on selvää, että en enää aja yksin. Me ajamme yhdessä auton kanssa. Voin laittaa auton ajamaan tai ajaa itse. Mutta vaikka ajaisin itse, auto huolehtii monesta asiasta. Se ei anna liukua penkan puolelle, se ei anna lähteä ohittamaan jos toinen auto on nk sokeassa pisteessä, se muistuttaa erilaisista asioista – mm. siitä että ajon aikana kannattaa huolehtia virkeydestään. Toki näitä kaikkia ominaisuuksia on muissakin autoissa, mutta se miten kaikki toimii yhdessä on varmasti mesessä huippuluokkaa.

Liukas mäki vaivaa mieltäni niin, että soitan Pauli Eskeliselle, Mercedes Benz asiantuntijalle Veholla.

Minä: Miten kävisi vastaavassa tilanteessa nyt käytössäni olevalla robomersulla ajettaessa.

Pauli: Ei missään tapauksessa samalla tavalla. Liukkaalla vakionopeudensäätö sulkee itsensä pois, eikä auto ala ottaa kierroksia, kuten silloisessa autossasi.

Suomessa liukkaat kelit ovat sääntö – ei poikkeus. Emme ennättäneet Paulin kanssa enempää jutella asiasta, mutta aion ottaa selvää, miten koko systeemi toimii. Autojen kanssa minulle ei riitä, että hommat toimii, haluan tietää myös miten ne toimivat.

Se, että auto ajaa itsekseen maantiellä tai motarilla ei ole enää, ainakaan tämän blogin lukijoille, mikään uutinen. Mutta se miten se toimii ruuhkassa oli minulle yllätys, ehkä lukijoille myös. Hyvästi kaasu – 10 metriä – jarrutus – kaasu – 10 metriä… robomersu hoitaa. Ruuhkatuskailu vähenee neljäsosaan tai oikeastaan häviää kokonaan. Ruuhkassa kun kököttää, niin ei siinä tuskailut auta, mutta helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse veivata polkimilla eestaas. Ominaisuus mahdollistaa vaikkapa osallistumisen etänä kokoukseen, kun liikenne ei keskeytä ajatuksia (kauttimen kautta tietysti – ei puhelin kädessä!)

Olen ollut yksi niistä, jotka ovat epäilleet robottiautoja, koska ajaminen on niin kivaa. Olen todellakin nauttinut ajamisesta hyvillä autoilla. Tosin tietyt matkat ovat ikävämpiä kuin toiset. Mutta nyt kun alan tottua yhteiseen ajamiseen robomersun kanssa, niin en haluaisi enää palata vanhaan. Yhteisajo, codriving, on paljon turvallisempaa ja rennompaa ja se vapauttaa havainnoimaan ympäristöä enemmän kuin ennen. Turvallisuustekijä sekin.

Vielä yksi tarina tähän loppuun. Ajoimme robomersun kanssa Munkkiniemessä kapeaa katua pitkin. Yhtäkkiä pieni poika skeittilautoineen hyppäsi tielle pysäköidyn auton takaa. Huomasin pojan ajoissa ja jarrutin, mutta niin huomasi robomersukin ja sekin jarrutti ja vilkutti vielä kaupan päälle punaista valoa. Poika katsoi meitä hiukan säikähtäneenä ja pinkoi sitten lautansa kanssa eteenpäin.

Toivottakaamme robottiautot tervetulleeksi. Liikkumistarpeemme eivät lopu, vaikka digitalisaatio lisää mahdollisuuksia hoitaa asioita yhdestä paikasta. Robottiautot, älyliikenne ja uudet palvelut tekevät liikkumisesta parempaa – myös ympäristölle.

 

Share

Robottiauto – ei mitään utopiaa

Ajattele jos eteesi astuisi ulkoavaruuden olento ja esittelisi itsensä marsilaiseksi. Katsoisit ehkä kaveria suu auki ja ihmettelesit, että eihän Marsissa ole elämää. Ja että Marsiinhan mennään vasta joskus tulevaisuudessa. Varmasti olisit aika hämilläsi, vai mitä?

Tämän blogin piti ilmestyä jo viikko sitten. Halusin heti tuoreeltaan kertoa matkastani Ulvilaan. Matkasta, jonka tein robottiautolla. Mutta reissusta tuli niin täydellisen hämmästyttävä, että minulle kävi, kuin jos olisin tavannut marsilaisen. En saanut sanaa suustani.

Matka Ulvilaan on aina innostava ja odotettu tapahtuma. Tällä kertaa kävin automaatio -aamukahvilla Friitala -talossa keskiviikkona 11.3. Paikalla oli automaatioalan yrittäjiä, kunnan silmää tekeviä sekä muiden tahojen edustajia. Yhteistä osallistujilla oli luottamus tulevaisuuteen – automaatio työllistää ja menestyy viimeisimmän, Satakunnassa tehdyn, kyselytutkimuksen mukaan.

Matkakumppanini Nicholas ajoi Humppilaan saakka. Humppilassa on mukava pysähtyä matkalla Porin seudulle. Tarjolla on kahvin lisäksi suomalaista designia hintaan, joka miellyttää myös kukkaroa.

Humppilassa tartuin robottiauton rattiin – tai siis päätin olla tarttumatta. Halusin kokeilla mihin auto todellisuudessa kykenee, kuinka pitkälle pääsisimme, kun antaisimme auton ajaa itse.

Minua jännitti todella paljon. Valmiustila tarttua hallintalaitteisiiin ylitti 100%. En luottanut autoon ollenkaan. Moni on ollut sitä mieltä, että robottiautoilu on tulevaisuutta – utopiaa, joka tapahtuu ehkä joskus. Eihän tämäkään voi onnistua!

Ensimmäinen suora. Ensimmäinen mutka. Ensimmäinen hitaampi auto edessä. Mersu toimii kuin unelma, ei ongelmia. Välillä näyttöön ilmestyvät punaiset kädet komentamaan kädet takaisin rattiin! Sitten auto saa jälleen mennä itsekseen.

Sitten tulee haaste. Tiukka mutka ja vastaan tulee rekka, joka varmasti aiheuttaa myös ilmanpainetta. Nostan oman valmiustilani 150%:iin ja katson selviääkö robomersu tilanteesta. Ja selviäähän se. Huokaisen helpotuksesta ja rentoudun hiukan.

Matka jatkuu. Ulvilan risteykseen saakka, noin sadan kilometrin matkan, auto ajoi lähes virheettä. Kerran se yritti kääntyä risteyksestä, ilmeisesti auto luki kaistamerkintöjä ja teki oman johtopäätöksensä. Toisen kerran puutuin ajoon, kun polkaisin kaasua ohituskaistalla päästäkseni nopeasti kahden rekan ohi.

Illalla pääsimme kokeilemaan pimeän ajoa ja kaukovaloja, nekin toimivat nimittäin automaattisesti. Pistin pitkät päälle, tuttu sininen valo syttyi kojelautaan ja sai siinä pysyäkin, kunnes katuvalaistus salli lyhyiden valojen käytön.

Pitkät valot toimivat ameebamaisesti. Ne tekevät varjon vastaantulevan auton kohdalle, mutta pitävät pitkät päällä suuntaan, jossa kukaan ei niistä häikäisty. Näin koko ajan oikein hyvin ajosuuntaan, samalla kun vastaantulijat saivat jatkaa matkaa turvallisesti silmiä siristämättä. En ole milloinkaan ollut kovin innokas ajamaan pimeällä, varsinkaan syyssäällä, kun kaikki näyttää olevan pelkkää mustaa. Uudet automaattiset ameebamaisesti valaisevat lamput auttavat valtavasti, turvallisuusarvo on huikea.

Vastaava Mercedes Benz on ajanut Saksassa perinteisen Bertha Benz reitin – maantietä, kaupunkia ja moottoritietä, ilman, että kuljettaja koskee hallintalaitteisiin. Pauli Eskelinen Veholta kertoo, miten minun ajokkini eroaa kyseisestä autosta:

Tulevaisuus on nyt. Robottiautot eivät ole utopiaa. Lyhyt kokemukseni on osoittanut myös sen, miten paljon itseasiassa teen virheitä ajaessani. En niitä ole huomannut, koska korjaan ne automaattisesti – kuten robottikin. Mutta jos en ennättäisi korjata, niin robotti huolehtisi siitä. Robottiautoilu on tällä hetkellä codriving, ihmisen ja robotin yhteistyötä, joka parantaa erityisesti turvallisuutta. On myös mainittava, että robomersu on todella kohtelias kuski. Se pitää hyvät turvavälit, hidastaa ajoissa ja huomioi asioita ympäriltään 360 astetta.

Vielä on mainittava, että en ole milloinkaan ajanut kolaria (kop kop). Oli suuri yllätys huomata miten monta virhettä ajaessa tapahtuu. Tällä viikolla poikkesin Tampereella. Paluumatkalla näin penkkaan ajaneen auton ja ajattelin, että robotti olisi todennäköisesti estänyt onnettomuuden. Kuinka moni on huomannut ajautuvansa kohti penkerettä karkkipussia tai kännykkää kaivaessa?

Robomersu on minulla ainakin kaksi kuukautta käytössä. Kokemuksia tulee varmasti lisää, jaan niitä pari kertaa kuukaudessa tällä sivustolla.

Share